Karila, Juhani: Gorilla

Juhani Karilan tuore Gorilla kuuluu niihin kirjoihin, jotka valitaan syksyllä ehdolle Helsingin Sanomien parhaaksi esikoiskirjaksi. Sen verran vakuuttavaa tekstiä novellikokoelma sisältää. Karila tuntuu hallitsevan kielen.

Gorillan kolmisivuisessa avausnovellissa Pallenkallo Karila näyttää heti mitä on tulossa. Juoksija Palle kohauttaa yleisurheilukisojen katsomoa siihen malliin että järjestyksenvalvojakin alkaa katsomossa tekemään heti etunojapunnerruksia. Lihaksikas ja täydellinen juoksija singahtaa matkaan vain kokeakseen heti kuoleman. Salama tappaa Pallen ja Jumalan käsi nostaa osan Pallen kalloa taivaisiin. Jumala hioo kalloa sata vuotta tehdäkseen siitä autonsa ovenkahvan.

Karila on siis selvästikin lukenut Daniil Harmsinsa ja katsonut Monty Pythoninsa. Samantyylistä absurdismia noudattaa suurin osa Gorillan novelleista. "Kun kana tappaa" -kertomuksessa navetan takana asustavaa kanaa käy uhmaamassa monenlaisia itsetuhoisia ihmisiä. Kana vie aina voiton ja tappaa uhmaajansa. Samalla kana tuskailee oluttuopin ääressä miksei voi olla kuin muut kanat vaan häntä on kirottu tappamisen taidolla ja viinanhimolla. Lopulta kana kohtaa voittajansa, joka itsetuhon viemänä ajautuu seuraavaksi taistelemaan henkisesti ylivertaista omenaa vastaan. Omena "parantaa" itsetuhovietin ja kanantappaja kokee herätyksen ja paranee itsetuhoisista ajatuksista.

Karilan novelleissa eletään usein apokalyptisissa tunnelmissa. Jumalat vihastuvat, kalastuskilpailussa saaliiksi saadaan "suunnaton kala, kuin Poseidonin sormi", alienit valtaavat Seinäjoen junan jne. Kaiken tämän keskellä on novellikokoelman helmi, "Tarkka-ampujat". Se kertoo venäläisestä ja saksalaisesta tarkka-ampujasta murjotussa Stalingradissa toisen maailmansodan aikana. Taitavat ammattilaiset metsästävät toisiaan mutta samalla kunnioittavat toisiaan ja ystävystyvät. Rajun aiheen realistinen ote on hienoa tarinankerrontaa. 

Kaiken kaikkiaan Karilan novellit ovat tervetulleita uutuuksia suomalaiseen proosaan. Hieman samantyyppistä jälkeä on totuttu lukemaan lähinnä Taneli Viljaselta ja Mikko-Pekka Heikkiseltä. Kaikki kolme jatkavat hienosti Pohjois-Suomen kirjailijaperinteitä. Nähtäväksi jää, kuinka näkyväksi Karilan esikoinen vuoden 2013 aikana kohoaa. Ja vaikkei kohoaisikaan niin mielenkiinnolla jään odottamaan Karilan seuraavaa teosta.

  

Kommentit