Ulitskaja, Ljudmila: Iloiset hautajaiset

Venäläisen nykyproosan kärkinimiin kuuluvalta Ljudmila Ulitskajalta on suomennettu kolme kirjaa, joista tämä vanhin, Iloiset hautajaiset, on julkaistu 2000-luvun alussa Tammen ja 2012 Siltalan toimesta. Suomessa on parin viime vuoden aikana herätty julkaisemaan venäläistä "uutta aaltoa" kunnioitettavasti. Viktor Pelevinin lisäksi suomeksi on julkaistu sellaisia tekijöitä kuin Ulitskaja, Mihail Shiskin, Sergei Dovlatov ja Sergei Lukjanenko.

Ulitskajan Iloiset hautajaiset esittelee joukon venäläisemigrantteja New Yorkissa 1990-luvun alussa. Kirjan keskushahmo on taiteilija Alik, jonka kommuunissa asustelevat hänen lukuisat naisystävänsä. Päähenkilöiden lisäksi asunnossa pyörähtelee milloin minkäkinlaisia henkilöitä. Kaikkia kuitenkin yhdistää venäläisyys ja emigranttius.

Alik itse on vuoteen omana ja tekee kuolemaa. Häntä käy tapaamassa niin kristitty pappi kuin rabbikin tavoitteena saattaa Alik viimeiselle matkalle Jumalaan uskoen. Samalla Alikia kuitenkin yritetään parantaa sekä ikivanhoin venäläisin luonnonmenetelmin että venäläisien lääkärien toimesta tukeutuen uusimpaan amerikkalaiseen lääketieteeseen.

Kaiken ympärille nivoutuu Alikin ja hänen neljän "päärakastettunsa" tarinat. Kirja kertaa takautumien kautta kaikkien elämää niin Venäjällä kuin sitten myös lähtöä Amerikkaan ja ttutustumista Alikiin.

Samalla kun Alik tekee kuolemaa tekee kuolemaa myös Neuvostoliitto. Ei ole sattumaa että kirja on sijoitettu juuri vuoteen 1991 ja Neuvostoliiton vallankaappauksen aikaan. Yhtä vääjäämättömästi kuin kommuunissa katsotaan televisiosta vallankaappauden etenemistä (ja nautitaan runsaasti viinaa) ja kuolemista, etenee myös Alikin rappeutuminen ja kuolema saapuu. 

Ulitskajan kirja avautuisi varmasti paremmin jos tietäisi hieman enemmän Neuvostoliiton aikaisesta opiskelijaelämää, josta kommuuniasuminen ja siihen liittyvät tavat kirjassa kumpuavat. Lisäksi myös tuntemus veneläisemigranttien historiasta avaisi enemmän kirjaa. Mutta ilman "taustatutkimustakin" kirja oli nautittava lukukokemus ja osoitus siitä, että venäläinen kirjallisuus on yhä voimissaan.


Kommentit