Parin viime vuoden aikana Suomessa on ilmestynyt muutama poikkeuksellisen hyvä historiaan sijoittuva jännityskertomus. Jyrki Heinon keskiaikaisen Turun "Kellari" on hienolla ammattitaidolla kerrottu näppärän suoraviivainen murhamysteeri. Nykyajan ja menneisyyden välillä liikkuva Jyrki Erran Kaunasin Sivut oli myös hieno esikoisteos. Suomestakin löytyy siis hyvää Robert Van Gulikin, Umberto Econ tai Orhan Pamukin (Nimeni on Punainen) perinteen jatkajaa. Uusimpana historiallista dekkarigenreä Suomessa edustaa esikoiskirjailija Pekka Matilainen. Hänen vuoteen 1423 sijoittuva kertomuksensa tapahtuu Firenzessä.
Matilaisen tausta on keskiaikaisen Firenzen tutkimuksessa ja sitä kautta ei ole ihme, että kirjan tapahtumat ovat juuri Firenzessä ja vuodessa 1423. Ajankohtaan liittyy Medicien ja Albizzien välinen taistelu Firenzen herruudesta, Milanon ja Firenzen välinen sota, Venetsian ja paavin osoittama kiinnostus Firenzeä kohtaan jne. Kirjan nimi tulee Firenzen tuomiokirkon rakennustöistä, joita Filippo Brunelleschi johtaa kaavaillen kirkkoon suurenmoista kupolia.
Dekkarin juoni on sidottu hyvin edelläkuvattujen oikeastikin eläneiden ihmisten ympärille. Vanhan Albizzin poika murhataan ja syytetyksi joutuu eräs Medicien suosiossa oleva pappi. Syytetyn viattomuudesta varma Antonio Loschi (joka hänkin todellisuuden henkilö) saapuu sopivasti Firenzeen ja rupeaa puolustamaan pappiystäväänsä. Jo alkuvaiheessa käy selville että murhaan liittyy salaperäinen koodeksi, jota useammatkin tahot havittelevat.
Matilaisen kiitokseksi täytyy sanoa, että varsinainen tarina pysyy hyvin hänen käsissään ja jää sopivan yksinkertaiseksi. Koodeksin mukaantulo toi mieleen Dan Brownin ja pelon siitä, että kirja lähtee lentämään ihan liian mystisissä sfääreissä. Näin ei onneksi kuitenkaan tapahdu. Ja kuten sanottu, keskiaikaisen Firenzensä hyvin tunteva kirjailija osaa sopivassa määrin kuvata kaupunkia, sen ihmisiä ja elinolosuhteita. Kuvaukset ovat sopivan yksityiskohtaisia antaakseen lukijalle olon siitä, että juuri kuvatunlaisesti Firenzessä elettiin vuonna 1423. Historiallisille kirjoille ominaisesti päähenkilöiden sielunelämää raapaistaan vain pintapuolisesti, ja ihmiset jäävät hyvinkin etäisiksi.
Perinteiselle dekkarifanille tarjotaan myös sopivin väliajoin murhia ettei päädytä liikaa Firenzen loiston kuvaukseen. Hieman yllätyksettömästi etenevä juoni saa lopussa miellyttävän kruunun ja kirja jättää positiivisen mielen.
Matilaisen tausta on keskiaikaisen Firenzen tutkimuksessa ja sitä kautta ei ole ihme, että kirjan tapahtumat ovat juuri Firenzessä ja vuodessa 1423. Ajankohtaan liittyy Medicien ja Albizzien välinen taistelu Firenzen herruudesta, Milanon ja Firenzen välinen sota, Venetsian ja paavin osoittama kiinnostus Firenzeä kohtaan jne. Kirjan nimi tulee Firenzen tuomiokirkon rakennustöistä, joita Filippo Brunelleschi johtaa kaavaillen kirkkoon suurenmoista kupolia.
Dekkarin juoni on sidottu hyvin edelläkuvattujen oikeastikin eläneiden ihmisten ympärille. Vanhan Albizzin poika murhataan ja syytetyksi joutuu eräs Medicien suosiossa oleva pappi. Syytetyn viattomuudesta varma Antonio Loschi (joka hänkin todellisuuden henkilö) saapuu sopivasti Firenzeen ja rupeaa puolustamaan pappiystäväänsä. Jo alkuvaiheessa käy selville että murhaan liittyy salaperäinen koodeksi, jota useammatkin tahot havittelevat.
Matilaisen kiitokseksi täytyy sanoa, että varsinainen tarina pysyy hyvin hänen käsissään ja jää sopivan yksinkertaiseksi. Koodeksin mukaantulo toi mieleen Dan Brownin ja pelon siitä, että kirja lähtee lentämään ihan liian mystisissä sfääreissä. Näin ei onneksi kuitenkaan tapahdu. Ja kuten sanottu, keskiaikaisen Firenzensä hyvin tunteva kirjailija osaa sopivassa määrin kuvata kaupunkia, sen ihmisiä ja elinolosuhteita. Kuvaukset ovat sopivan yksityiskohtaisia antaakseen lukijalle olon siitä, että juuri kuvatunlaisesti Firenzessä elettiin vuonna 1423. Historiallisille kirjoille ominaisesti päähenkilöiden sielunelämää raapaistaan vain pintapuolisesti, ja ihmiset jäävät hyvinkin etäisiksi.
Perinteiselle dekkarifanille tarjotaan myös sopivin väliajoin murhia ettei päädytä liikaa Firenzen loiston kuvaukseen. Hieman yllätyksettömästi etenevä juoni saa lopussa miellyttävän kruunun ja kirja jättää positiivisen mielen.
Kommentit