Leena Krohn: Hotel Sapiens

Hotel Sapiens on yksi vuoden 2013 Finlandia-palkintoehdokkaista. Jo kerran palkinnon voittanut Leena Krohn (palkinto tuli vuonna 1992 esseekokoelmasta Matemaattisia olioita tai jaettuja unia) ei päästä lukijaa kovin helpolla. Kirjan koko nimi on "Hotel Sapiens ja muita irrationaalisia kertomuksia". Koko ajan pysytellään eräänlaisen maailmanlopun viimeisen turvapaikan, Hotel Sapiensin, alueella ja käydään siellä majailevien ihmisten elämää (mennyttä, nykyistä ja tulevaa) läpi. Ihmiset (ja tapahtumat) ovat hyvinkin irrationaalisia ja vaikkei haluaisikaan puhua dystopiasta niin silti se kuvannee parhaiten Hotel Sapiensin pohjavirettä.

Hotellin asukit ovat paenneet (tai ehkä heidät on jopa pelastettu hotelliin) maailmanloppua. Haudatut ydinjätteet ja ilmeisesti muut saasteet ovat aiheuttaneet isoja luonnonkatastrofeja. Hotel Sapiens tarjoaa turvan. Mutta samalla se tarjoaa hyvin rajoitetun turvan. Hotellissa on ns. Kaitsijoita, jotka pitävät ihmisiä silmällä. Kaitsijat ovat ihmisten itsensä rakentamia, hyvin pitkälle jalostuneita, tekoälyyn pohjautuvia "koneita", jotka aikojen saatossa ovat ottaneet ihmisistä jossakin mielessä ylivallan. Mutta ihmisyyden kaikki piirteet eivät ole Kaitsijoille tuttuja. He haluavat oppia niitä enemmän tullakseen "täydellisiksi".

Kaitsijoiden vahdittavina Hotel Sapiensissa on kirjava joukko ihmisiä. Mukana on rikollinen, lapsi, herra Higgs (tai Higgsin bosoni), ns. arki-ihminen, vanhus, hullu, romaninainen, kukkakauppias ym. Kaitsijoiden palvelijoina toimivat ilmeettömät nunnat, jotka kuin liitäen tarjoavat ruokaa ja palvelevat asukkeja. Mikäs sen ihanampi tulevaisuuden näkemys kuin tekoälyllä varustetut koneet hallitsijoina, kirkon palvelijat niiden suorina lakeijoina ja ihmiset alimpana kerrostumana?


Suurelle määrälle säteilyä altistunut mies saa elää omassa huoneessaan. Hän käy hyvin lääketieteelliseksi kaniiniksi. Tai vaikkapa lääketieteen ihmeeksi. Normaalisti mies olisi jo kuollut, mutta älykkäät Kaitsijat pystyvät pitämään häntä hengissä.

Hotel Sapiens on siis ainakin eräänlainen turva, sairaala, selli, hullujenhuone ja myös koulutuskeskus. Kaitsijat ovat järjestäneet luennoitsijoita menneisyydestä. Luennoille ihmisten on pakko osallistua. Usein luennoimassa käy Descartes. Ehkäpä hän on mieluisa Kaitsijoille. Ajatteluun kykeneminen on olemassaolon oikeutus (ja ihmisyyden perusta). Tekniikan puolelta luentoja käy pitämässä Nicola Tesla. Henkisen puolen luennoitsijana on Franciscus Assisilainen.

Hullun huoneennumero on 111. Se on oleellinen luku Urantia-liikkeessä, joka on eräänlainen uskonnollis-kosmologinen lahko. Heidän suuren kirjansa luvussa 111 todetaan, että tieteen, filosofian ja uskonnon muodostama yhdistelmä on se, jota tarvitaan, että saataisiin esille syvin ihmispersoonallisuuden olemus. Pelkästään tiede tai filosofia ei siihen riitä.

Kaitsijoiden kiinnostus tuntuu kuitenkin ajan myötä alkavan  hiipumaan. Hotellissa alkaa tapahtua paljon muutoksia, ja ihmiset alkavat oivaltamaan enemmän ympäristöstään ja mahdollisesta ulkopuolisesta elämästä. Elävä Gaussin kellokäyrä vierailee madon ominaisuudessa, ja saa joukon matemaatikon vakuuttumaan, että maailmalla kuitenkin vallitsee tasapaino, vaikka Hotel Sapiensin ihmisten olot ovat kaoottiset ja absurdit. Vanha nainen kuolee. Kukkakauppias kertoo tarinan kasvien siemenistä ja lehdistä, jotka aivan kuin omalla tahdolla hakeutuvat heille otollisiin paikkoihin, jotta uudet puut ja kasvit voisivat kasvaa. Franciscus Assisilainen, joka on viihtynyt hotellissa pitkään, häviää yhtäkkiä. Kaitsijoiden tarjoama ruoka alkaa muuttumaan vastenmieliseksi. Hallitsijoiden ote on kirpoamassa.

Kirjan loppu onkin selkeästi enemmän tulevaisuuteen uskova. Silti kaiken keskeltä punaisena lankana erottuu eräänlainen arvostelu ja varoittelu ihmisen sokeaa ylivoipaisuutta kohtaan. Olemmeko todella varmoja, että ydinjätteet säilyvät niille varatuissa kallioluolissa niin pitkään kuin on tarve? Tai että tiedämmekö kuinka pitkälle voimme jatkaa mapallon saastuttamista? Emmekö ole myös koko ajan kehittelemässä aina vaan enemmän ihmismäisempää teknologiaa tekoälyn avulla? Saavutammeko pisteen, jossa emme hallitse enää luomuksiamme? Nämä kysymykset taitavat olla juuri niitä yleisimpiä Hotel Sapiensin edustaman kirjallisuustyylin piirissä. Mutta, ei Krohn näin helpoksi kirjansa tulkintaa tee. Minulle kirja aukesi näin, moni hienopiirteinen sävy tai suurikin linja jäi varmasti kiinni muiden avattavaksi (vaikkapa Asko Sarkolan hänen lukiessaan Finlandia-kandidaatteja).





Kommentit