Kirja on tavallaan juoneton, ja se on jaettu yli sataan sodan kokeneen pikkutarinaan. Yhtä lailla kirjan ollessa siis amerikkalaisten Tuntematon sotilas on se rakenteeltaan kuin Paavo Rintalan Sotilaiden äänet. Sotilaiden nimet tosin ovat fiktiivisiä ja esim. William March itse esiintyy sotamies Manuel Burtina. Kertomukset on sijoitettu niin että kirja käy alun koulutusvaiheen sodan kautta läpi aina rauhaan asti. Jonkinlainen kronologia siis löytyy.
March ei kirjassaan siloittele. Väkivaltaisuudet, nälkä, likaisuus, ahdistus ym. näyttäytyvät juuri niin raadollisina kuin sodassa voi vain kuvitella. Marchin oma osuus sotamies Manuel Burtin kokemuksena on kirjan rajuimpia. Burt kertoo kohtaamisestaan saksalaissotilaan kanssa. Molempien yrittäessä riistää toiseltaan hengen menee ratkaisu lopulta lähitaisteluksi, jossa Burt rusauttaa kiväärinsä pistimen saksalaissotilaan leuan alta aivoihin. Seuraa välitön kuolema, mutta Burt ei saa enää kiskottua pistintään pois saksalaisesta. Marchin metafora sodan mielettömyydestä ja voittajista (joita ei ole) toimii täysillä.
Marchin hahmoissa on sodan ironiaakin. Sokeaksi tuleva sotamies hihkuu onnesta tajutessaan että sota on hänen kohdaltaan ohi. Toinen sotamies leikkii saksalaisten tarkka-ampujien kustannuksella pysytellen taisteluhaudoissa näkyvillä, mutta liikkuen koko ajan mutkitellen, pysähdellen, sivuttain ja taakse päin kävellen. Peli kuoleman kanssa näyttää toimivan. Luodit vinkuvat metrin tai kaksi ohi. Tähtäys arvaamattomasti liikkuvaan henkilöön ei toimi. Sotamies Howad Bartowin nimellä taas kerrotaan, miten etulinjassa voi olla koko sodan ajan luistamalla kuitenkin pätevillä syillä aina taistelujen aikana pois. Ironinen selviytymistarina sekin. Miten tällaisia ihmisiä voi kaiken mielettömyyden keskellä olla.
Henkinen stressitila on koko ajan läsnä. Sitä March kuvaa mm. komppanian muulin "pimahtamisena". Väsyneen sotamies Edward Romanon kokemus vartiosta on sotakirjallisuuden klassikko. Väsynyt mies kohtaa vartiossa paljain jaloin astelevan miehen. "Olisitko satuttanut minua?", kysyy Kristukseksi osoittautuva mies. "Saisit hävetä kun annat tämän tällaisen jatkua!", moittii Romano. Kristus puhkeaa kyyneliin sanoen "Kerro mitä minun pitäisi tehdä, jos tiedät paremmin...!". Myös Romano puhkeaa kyyneliin.
William Marchille (oikealta nimeltään William Campbell) sotakokemukset olivat vähintään yhtä traumatisoivia kuin komppaniakavereilleen. Marchin kertomuksiin sekoittuu paljon fiktiota kuin faktaakin, ja suurin osa jopa tahattomasti. Ehkäpä juuri oma henkinen sairastuminen mahdollisti Komppania K:n vahvuuden ja erityisyyden sotakirjana. Kokemus saksalaissotilaan tappamisesta pistimellä ei jättänyt Marchia ikinä rauhaan. Sodasta mies kuitenkin elävänä selvisi ja traumoistaan huolimatta loi pienen uran lakimiehenä ja yritysjohtajana. March kuoli 60-vuotiaana sydänkohtaukseen vuonna 1954.
Kommentit