David Vann: Kylmä saari

Kylmä saari ei oikein sovi parisuhdeoppaaksi. Tai oikeastaan sopii, esimerkkinä siitä mitä tapahtuu, jos kaiken aikaa antaa myöden, ja pyrkii miellyttämään, eikä koskaan toteuta omia halujaan. David Vann kuuluu nuoremman polven amerikkalaiskirjailijoihin, ja häntä on verrattu sellaisiin vaatimattomiin tekijöihin kuin Cormac McCarthy ja Ernest Hemingway. Vannin omaan menneisyyteenkin kuuluu säpinää kuin Hemingwayn sukuun konsanaan. 13-vuotiaana kirjailija menetti äitinsä. Vannin isä ampui itsensä. Jonkinlaisena väkivallan kruununa David Vannin äitipuolen äiti tappoi miehensä ja itsensä. Ei ole äitipuolen elämässä kortit olleet kohdillaan, eikä David Vann myöskään siis ihan osattomaksi ole jäänyt tragedioista. Tässähän on siis suorastaan loistavat alkuasetelmat menestyvälle kirjailijalle.

Ehkäpä vertailu suuriin on (vielä) liiallista kohteliaisuutta, mutta Kylmä saari ei ole ihan mitäänsanomaton tekele. Se on tuskallinen todistus siitä, miten kymmenien vuosien avioliitto vääjäämättä etenee kohti tuhoaan. Kirjan pääpari on aikoinaan muuttanut Kaliforniasta Alaskaan (David Vann itse on alaskalainen). Muutosta siis kerrakseen jo elinolosuhteissa, mutta Irene ja Gary omasta mielestään ovat tehneet elämänsä päätöksen. Ja paluu kuitenkin on myös suunnitelmissa. Ajalla tosin on tapana kulkea vinhaan, ja lapsien syntyessä elämään alkaa elo pyöriä Alaskassa ja jähmettyä paikoilleen. Garyn ihannoimat skandinaaviset muinaistarut ja Beowulf sentään pitävät hänet tyytyväisenä pohjoiseen valintaan.

Kirjassa eletään aikaa, jolloin Irenen ja Garyn välillä oikeastaan kaikki on jo puhuttu. Aviomiehen keino "pelastaa" avioliitto on suunnitella syrjäiselle saarelle hirsimökkiä, johon pari asettuisi eläkepäivilleen asettumaan. Ajatus on Irenen mielestä niin huono kuin vai voi olla, mutta oman terveytensäkin uhalla Irene on mukana raahaamassa puutavaraa karmeissa sääoloissa kohti saarta. Mökin rakennus alkaa, Irene sairastuu. Tauti ei ota talttuakseen, ja ihmettelyä riittää kun lääkärispesialistitkin toteavat Irenen olevan päällisin puolin terve. Pakkohan jotakin on löytyä. Irene itsekään ei suostu tunnustamaan itselleen, että hänen oireilunsa on henkistä, ja merkki yhdessä kuljetun aviotien päästä. Irenen oma äiti on tehnyt itsemurhan hirttämällä. Pakkohan Irenen on olla fiksumpi kuin äitinsä, ja elää tyytyväinen elämä miehensä rinnalla.

Jos on Irenen ja Garyn liitto ajautumassa kohti vääjäämätöntä loppuaan, on heidän kahden lapsensa elämä myös sekaisin. Nuorempi lapsista, Mark, on oikeastaan kirjan tasapainoisin henkilö vaikka elääkin jonkinlaisessa hippiunelmassa pössytellen naisystävänsä kanssa kaikenlaista laillista ja laitonta sekä välillä kalastellen. Tytär puolestaan on äitinsä jalanjäljissä. Oma hammaslääkärimies pettää vaimoaan kunhan tilanteen vaan saa. Karikatyyrimäinen hammaslääkäri ottaakin päätavoitteekseen kirjassa seksin sen kaikissa muodoissa, ja mahdollisimman monen kumppanin kanssa. Pilvilinnoissa elävä naisystävä ei oivalla miehen sairasta treenausvimmaa vaan haluaa liiton, yhtä kestävän ja onnellisen kuin vanhemmillaan. Alkuasetelma todellakin näyttää sille, että samaan suuntaan ollaan menossa. Onnellisuuskin on yhtä hakusessa kuin vanhemmilla.

Päähenkilöiden joukkoon David Vann on sijoittanut muutaman pakanhämmentäjän. Kyltymätön nainen idästä saa hammaslääkärin seksiprojektin potkaistua käyntiin. Naisen avomies taasen on korostamassa muualta kuin Alaskasta kotoisin olevien ihmisten avuttomuutta luonnon ja karujen maisemien ääressä.

Summa summarum, Alaska on villi asukkaineen. Elämässä ei voi asettua paikalleen, ja "antaa onnen virrata". Onnen eteen on tehtäväkin jotain, ja varsinkin Alaskassa. Karu elämä houkuttelee muttei sitä pidä sovittaa itselleen väkisin. David Vann on matkalla kohti suurempiaan.


Kommentit